sunnuntai 9. elokuuta 2015

Pieni haaste vanhusten yksinäisyyden vähentämiseksi

Viime aikoina on ollut paljon puhetta ja tarinoita vanhusten yksinäisyydestä, ja se tuntuu pahalta. Sitä toivoisi, että jokaisella meistä olisi joku joka välittää.
Meistä varmasti jokainen ilahtuu yllättävästä postikortista tai puhelinsoitosta - kuulumisten kysymisestä. Vanhukselle, jolla päivittäiset ihmiskontaktit ovat vähäisiä, pieni tervehdys on iso juttu!

Haastankin teidät kaikki piristämään jonkun vanhuksen päivää vähintään kerran tämän syksyn aikana! Tuoreiden pullien vieminen, lehden lukua tai mitä tahansa yhdessäoloa. Ellei itse tapaaminen onnistu lähteä tekstiviesti, sähköposti, kortti tai pirauta puhelu. Piristyksen kohde voi olla oma äiti, mummo, vaari, kummi, naapuri, vanha ystävä kuka tahansa. Välitetään vanhuksistamme! Ota haasteesta koppi!

Osallistutko?



Omat isovanhempani asuvat useamman tunnin ajomatkan päässä. Heillä on onneksi upea sukulaisverkosto paikkakunnalla, jotka käyvät joka päivä heitä tapaamassa. Minun omassatunnossa painoi kuitenkin se, että edellisestä meidän tapaamiskerrasta on liian pitkä aika.

Vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja sain sovittua tapaamisen. 90-vuotias mummoni on aina ollut kova uimari, joten lähdimme helteisen päivän kunniaksi rantaan. Oli upea tunne, kun neljä sukupolvea olimme yhdessä, ja saimme jakaa yhteisen meille kaikille tärkeän hetken.  Uintiretkestä jäi muistoja, joihin on mukava palata syksyn pimeinä hetkinä.



Tehdään tänään joku vanhus iloiseksi!




1 kommentti:

  1. Laitoin kännykkään muistutuksen, että lähetän postikortin mummolleni joka kuun ensimmäinen viiikko!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...