sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Autumn leaves

Sunnuntaipäivän vietimme mökillä! Aivan mahtava aurinkoinen ilma, eikä yhtään pilveä taivaalla, tuulesta puhumattakaan. Mökkimatkamme ei ole pitkä, vain alle tunnin ajomatka kotoota, silti syksyn värit olivat aivan erilaiset kuin kotona meren äärellä. Syksyllä meri lämmittää pitkään ja syksyn värit puhkeavat vasta myöhemmin. Keväällä taas ensimmäiset kevätkukat bongataan ensin mökillä. 
Kotona vaahterassa on edelleen lähes vihreät lehdet, kun taas mökillä pihavaahtera oli jo pudottanut kaikki lehtensä. Lähimetsästä löytyi upeita syksyn värejä!


Lapsilla on muutaman vuoden takaisia POP:n välikausivaatteita. Huomaan, että POP:n värit miellyttävät silmääni näin syksypukeutumisessa. Lasten vaatteiden sävyjä löysimme myös luonnosta.


Olen viimeksi käynyt mökillä heinäkuun lopussa. Aikaisempina vuosina olemme viettäneet myös elokuussa paljon aikaa mökillä ja mieheni on käynyt jopa mökiltä töissä. Tänä vuonna alkoi esikoisen eskari, joten arkipäivät olemme olleet sidottuna kaupungissa. Viikonloput ovat taas olleet niin täynnä menoa, että mökille ei olla vaan ehditty.
Minulla on ollut valtava ikävä mökille. 
Vaikka lähtö mökille onkin aina hermoja raastavaa - varavaatteet, eväät ja muut, mutta aina kun pääsen mökille, kaikki se unohtuu. Kaikki vaiva on sen arvoista! Vaikka matka mökille ei fyysisesti ole pitkä, niin silti tuntuu, että kaupungissa olleet ajatukset ja tekemiset tuntuvat niin kaukaisilta. 
Mökillä saa etäisyyttä asioihin!



Tytöt pomppivat trampalla viimeisiä kertoja, ennen kuin sekin pakattiin odottamaan ensi kesää. "Lennä, lennä Lepakko" oli leikin nimi!



Terassin pöytä on minulle tärkeä. Mieheni on sen tehnyt ja me ollaan tyttöjen kanssa pöytä maalattu. Tuohon pöytään kulminoituu mökillä olon ihanuus - ulkona syöminen ja grillailu. Pöytä on iso, ja sen ääressä on istuttu iltaa ystävien kanssa myöhään yöhön. Itketty ja naurettu, laulettu ja tanssittu. Tänään pyyhkäsin kuivuneet lehdet pöydältä ja vedin pressun sen suojaksi. Kesän upeat muistot säilöin sydämeen!



Hiljaista oli järvellä! Linnutkin olivat jo pakanneet tavaransa ja lähteneet...


Haravointi on niin meditatiivista puuhaa. Kuivien, kauniiden lehtien kasaaminen - aah sitä voisin tehdä vaikka kuinka. Lapset pomppivat vaahteranlehtikasoissa. Oli kuulema ihana uida niissä! 


Viime viikolla on ollut kylmiä öitä. Ämpäristä löytyi ohut kerros jäätä. Lapset leikkivät Frozenia ja jäästä keksittiin vaikka millaisia leikkejä.



Hei, hei mökki! Nähdään ensi kesänä! 

Pala kurkussa istuin täyteenahdatussa autossa, kun starttasimme takaisin kaupunkiin. Hetken hiljaisuuden jälkeen mieheni tokaisi: "ajattele, nyt on mökki paketissa ja voimme alkaa tunnelmoimaan pikkujoulukautta ja suunnittelemaan joulua!" Näinhän se on, ihania asioita tulossa vaikka kuinka! Kyllä se talvi nopeasti menee. 
Pian ollaan taas kuopsuttamassa mökkipihaa ja kevätkylvöjä tekemässä...








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...