keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Härveli - lapsen itsetunnon kehittyminen

Olin muutama viikko sitten lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren luennolla, josta tulen kirjoittamaan lisääkin, mutta kirjoitan nyt luennon yhdestä osiosta, joka jäi erityisesti mieleeni. Luennolla puhuttiin lapsen itsetunnosta ja sen kehityksestä. En ole psykologi enkä lääkäri enkä ammattilainen, vaan kirjoitan tätä puhtaasti parasta lapselleen toivovan äidin näkökulmasta. Mielestäni hyvä itsetunto korreloi onnellista elämää. Se on piirre, jota yritän lapsilleni kasvattaa. Kaikkea ei tarvitse osata eikä olla paras, mutta olisi hienoa, jos osaisi olla tyytyväinen siihen mitä osaa ja millanen ihminen on yksilönä!

Varmasti monilla asioilla on vaikutusta itsetunnon kehittymiseen, mutta Raisa Cacciatore painotti lapsen itsetunnon kehittymisen kannalta olevan tärkeää se, että lapsi tahtoo ja yrittää. Sitä, että aikuisen ei pidä tehdä kaikkea lapsen puolesta. Onnistuminen, jossa kehutaan pitäisi itsetunnon kehittymisen kannalta lähteä lapsen omasta halusta - "Ei kannettu vesi kaivossa pysy". Cacciatore puhui  siitä, että kehuttaisiin lasta siinä minkä hän on itse tahtonut ja oivaltanut. On se sitten maja sohvatyynyistä tai onnistunut kiipeäminen puuhun.

Sovelsin Cacciatoren ajatuksia käytäntöön ja mietin esimerkiksi tulevia joulukorttien askarteluja. Varmasti aikuinen saa ne glitterit liimattua siistimmin korttiin, mutta sillä on valtava merkitys lapselle, kun hän on saanut yrittää ja tehdä. 

Äitini oli kaivellut kätköjänsä ja löytänyt alla olevan tekstin 1980-luvulta. Tämä teksti sopii mielestäni tulevaan loppusyksyyn. Nyt kun jälleen päiväkodista ja kouluista ja kerhoista tuodaan kotiin niitä upeita askarteluja, joita lapset ovat syksyn aikana tehneet. Arvostetaan lastemme taitoja sellaisena kuin ne ovat! Ei vertailla, ei oikaista tai korjata. He ovat niin kovin ylpeitä tekemisistään ja tärkeintä on se oman vanhemman hyväksyntä.


Tällaisen tekstin olin tuonut kotiin kerhosta 1980-luvulla oman askarteluni kanssa. Harmikseni en tiedä kuka tekstin on kirjoittanut. Konekirjoituskoneella naputeltu teksti, nyt jo kellastuneella paperilla oli ajatuksia herättävä.

"Äiti ja Isä, saat tänään tekemäni Härvelin

Odotin, että saisin näyttää tämän sinulle. Nyt saan kertoa kaikesta, mitä ajattelin tätä tehdessäni. Etsitään tälle yhdessä kiva paikka meidän kodissamme.

Minusta oli hauska tehdä härveliä. Kokeilin eri tavaroita ja valitsin itse niistä ne, joita tarvitsin. Lastenohjaaja antoi minun tehdä niin, eikä puuttunut työhöni. Olen tehnyt härvelini ihan itse - ilman apua. Olen siihen hyvin tyytyväinen.

Tänään askartelin tällaisen, vuoden päästä olen vanhempi, silloin härvelinikin näyttää toisenlaiselta.

Tässä näet työstäni vain pienen osan. Et voinut nähdä parasta ja tärkeintä. Et nähnyt, kuinka hauskaa minulla oli tätä tehdessäni etkä sitä riemua, minkä koin, kun osasin. Ei ollut helppoa, kun liima petti ja piti keksiä uusi tapa.

Askartelu on minulle työtä, yhtä tärkeää työtä, kuin mitä sinäkin teet. Opin uusia asioita kokeilemalla ja harjoittelemalla. Sanat ovat minulle vielä joskus käsittämättömiä.

Kysy vielä jotakin työstäni, toivoo tyttäresi...."


Raisa Cacciatoren: Miten tuen lapsen ja nuoren itsetunoa? kirja on lukulistalla seuraavana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...