lauantai 5. joulukuuta 2015

Tunneälyn merkityksestä

Tunnetaidot ja niiden kehittyminen sekä tunneäly ovat viime aikoina nousseet esille monissa keskusteluissa. Yleiseen keskusteluun ovat nousseet myös psykologien ja neurologien tutkimukset tunteista ja tunneälystä, tunnetaidoista. Lastenpsykologiasta on tullut eräänlainen trendi-ilmiö. Ihmisten käyttäytymiselle halutaan teoria ja jonkinlainen selitys. 

Tunneälyllä tarkoitetaan henkilökohtaisia, emotionaalisia ja sosiaalisia kykyjä ja taitoja, jotka vaikuttavat yksilön kykyyn selviytyä onnistuneesti ympäristön vaatimuksista ja paineista. Tämän määritelmän mukaisesti voisin sanoa, että tunneäly on yksi tärkeimpiä asioita lapsen kasvatuksessa. 

Olin jokin aika sitten lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren luennolla. Aiheena oli lapsen tunteet, itsetunto ja tunteiden tunnistaminen. Cacciatore on loistava puhuja ja hänen luentoaan oli miellyttävä kuunnella. Kaksituntinen luento arki-iltana meni yllättävänkin nopeasti. 

Raisa Cacciatore puhui paljon tunneälystä. Hän korosti luennossaan sitä, että tunteita on ja niitä saa ja pitää olla. Tunteita ei pidä tukahduttaa. On tärkeä antaa lapselle mahdollisuus kohdata myös negatiivisia tunteita kuten uhma, viha ja pettymys. Myös tahtominen on tärkeää, se osoittaa kiinnostusta ja intohimoa elämään. Näiden tunteiden kanssa oppii pärjäämään, kun niitä pienestä pitäen jo harjoittelee. Lapsille tulisikin jo pienestä pitäen opettaa ja nimetä tunteita.


Raisa Cacciatore korosti tunteiden sanoittamisen eli validoinnin merkitystä. Lapsen on lupa ilmaista harmia ja kiukkua sanoin ja elein. Cacciatore ehdotti, että kiukkua ja tunteita voi myös piirtää tai huutaa tyynyyn. Tilanteessa, jossa lapsi kokee voimakkaan tunteen, tulisi aikuisen sanoittaa tunne tuomitsematta. "Olet vihainen, koska et saanut jälkiruokaa". Tämän jälkeen tulisi antaa lapselle ohjeita miten tästä selvitään. "Kohta se tunne menee ohi. Se on pelkkä tunne, ei haittaa. Et saa lyödä. Voit käydä kiljumassa tyynyyn, jos haluat".

Raisa Cacciatore painotti sitä, että ei vain hoettaisi tiukasti lapselle ei, vaan opetetaan lasta puhumaan tunteistaan. Lapsi oppii hallitsemaan tunteita, kunhan ensin oppii tunnistamaan niitä. Suuren vihanpurkauksen keskellä, Raisa Cacciatore neuvoi kiellon lisäksi kertomaan mikä sitten olisi sallittua - esimerkiksi silputa sanomalehteä kunnes kiukku menee ohi.

Cacciatore puhui siitä, että tunteet kuten surun, vihan ja ilon sanoittaminen on jo monella vanhemmalla hallussa: "olet nyt vihainen, koska olet niin nälkäinen". Mutta tahtominen, joka on myös tärkeä tunne, on meille monelle vanhemmalle vielä aika kova pala. Siinä on varmasti perinteisestä suomalaisesta auktoriteetistä kysymys, mutta myös ihan arjen hallinnan kannalta hankalaa, kun pieni ihminen tahtoo koko ajan ja ihan kaikkea. Silti tahtominenkin pitäisi jaksaa sallia ja hyväksyä ja sanoittaa sen sijaan, että tiukasti vaan heitettäisiin se "EI".

Tunteisiin, mielen rakenteeseen ja lapsipsykologiaan liittyen on tänä syksynä saanut ensi-iltansa Disney-Pixar elokuva Inside out - mielen sopukoissa. Elokuva käsittelee viihteen keinoin ihmisen tunteita. Leffa käsitteli hyvin paljon samanlaisia asioita kuin mitä Raisa Cacciatore puhui luennossaan.

"Päämajassa eli 11-vuotiaan Riley-tytön aivojen komentokeskuksessa - viisi tunnetta Ilo, Pelko, Kiukku, Inho ja Suru paiskivat töitä lennonjohtoa muistuttavissa aivoissa. Kun Rileyn perhe muuttaa uuteen, pelottavaan kaunpunkiin, tunteet päättävät ottaa asiat käsittelyyn auttaakseen tytön läpi vaikean muutosvaiheen..."


Elokuva on älykäs ja opettavainen ei ihme sillä sitä on ollut tekemässä neurologeja ja psykologeja, mutta samalla elokuva on äärimmäisen hauska. Elokuvan viesti on se, että jokainen tunnetila on arvokas. Samaa kuin Cacciatore painotti, että tunteita pitää olla myös niitä negatiivisia ja niitä ei saa tukahduttaa, kaikkia tunteita tarvitaan. Ilo on ihan yhtä tärkeä kuin Suru. Elämä ei voi olla jatkuvaa iloa, vaan välillä on myös suruja ja niin sen kuuluukin olla. Elokuvassa uskalletaan ottaa esille myös negatiivisten tunteiden merkitys, mikä on mielestäni uusi näkökulma lastenelokuvaskenessä.


Mielen sopukoissa elokuvassa tunteet olivat pieniä persoonalleen ominaisia hahmoja. Sen sijaan luennollaan Cacciatore väritti tunteita liikennevalojen värein. Tunteiden liikennevaloja käytetään ilmeisesti myös suomalaisissa kouluissa. PUNAINEN: Stop! Pysähdy! Rauhoitu. Älä tee mitään ennen kuin rauhoitut. KELTAINEN: Odota! Ajattele. Mieti, mikä nyt on ja miten asian esität. Miltä sinusta tuntuu? Miksi tunnet näin? Mitä vihan takana on? Miten voisit ilmaista itseäsi rakentavasti? Mitä vaihtoehtoja on toimia? VIHREÄ: Aja! Toimi. Valitse rakentavin vaihtoehto ja kokeile sitä. Tämä ja muita keinoja suuttumuksen hallintaan löytyy kirjoista: Kiukkukirja ja Kapinakirja, Raisa Cacciatore, Väestöliitto.

Suomalainen innovaatio Emotion tracker pureutuu tunteisiin ja tunneälyyn nykyteknologian keinoin.
Emotion trackeristä on kirjoitettu hyvin täällä
"Nykyihminen pitää kirjaa liikunnastaan, ravinnostaan, nukkumistaan tunneista ja juomistaan vihersmootheista. Mutta onko millään tuolla väliä, jos hän ei pysty hallitsemaan niitä tunteita ja ajatuksia, jotka pyörivät hänen päässään aamuyön pimeinä tunteina?".

Tämä on loistava kysymys, joka tulisikin ääneen esittää. Emotion tracker ohjelma tuottaa visuaalisia raportteja käyttäjänsä henkisestä tilasta ja mielestäni tällainen ohjelma olisi aivan loistava sosiaalityöntekijöiden ja lääkäreiden avuksi analysoidessaan henkilön tunneälyn tilaa. Emotion Trackerin avulla voi esimerkiksi katsoa mitkä ovat käyttäjän yleisimpiä tunteita työpäivän aikana. Tällainen tieto auttaa varmasti ketä tahansa tekemään hyviä päätöksiä elämässä, mutta on myös loistava väline aikuisen tunteiden hallinnassa.

Uskon, että tunneälystä ja tunteiden käsittelystä keskustelu jatkuu monella eri tasolla ja hyvä niin, sitä tarvitaan! Ja vaikka perheessämme huudetaan välillä kuin Serranon perheessä, niin silti uskon, että se on terveempää kuin tilanne, jossa todetaan, että meillä ei koskaan riidellä! Tunteita pitää olla ja saa olla, myös niitä negatiivisia. Cacciatore antoi hyvät neuvot vihan ja kiukun käsittelyyn: ketään ei saa satuttaa, eikä mitään rikkoa! Tämä vaatimus oli osoitettu lapsille, me aikuisethan tämän jo osaamme, eikö niin!

Raisa Cacciatoren sivuilta löytyy paljon tietoa aiheesta

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...