perjantai 19. helmikuuta 2016

Lasten seksuaalikasvatus

Minulla on ollut tämä postaus jo pitkään odottamassa ja muhimassa, mutta nyt kun aihe nousi Marja Hintikka-sivustolla aiheeksi, ajattelin julkaista myös oman postaukseni tästä aiheesta. Tämä postaus pohjautuu viime syksyiseen Raisa Cacciatoren luentoon, joka teki vaikutuksen. Luennolla yhtenä aiheena oli lasten seksuaalikasvatus.

Raisa Cacciatore heitti luennolla päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmille ilmoille kysymyksen: 
"Näppästiinkö teidän lapsuudessa perheessä sormille, jos käsi oli housuissa?" 
Cacciatore luennoi, että sen sijaan, että välittäisimme pienelle lapselle ajatuksia pimeästä ja ikävästä mustasta aukosta, jonka koskeminen saastuttaa käden ja sen vilauttaminen ympäristönkin, pitäisi puhua seksuaalisuudesta myönteisesti; se on sinun aarre, se on niin tärkeä, että sitä ei kannata kaikille näyttää. Eihän lapsi ymmärrä seksuaalisuudesta yhtään mitään, mutta oman kehon arvostuksen lapsi kyllä tajuaa, summasi Cacciatore.

Olin viime vuonna aluksi hieman ihmeissäni, kun 5-vuotiaan tyttäremme päiväkodista tuli lappu, jossa kerrottiin lapsen ryhmässä alkavan seksuaalikasvatuksen. What?? 5-vuotiaana. Luettuani lapun tarkemmin, ymmärsin mistä on kysymys ja olin hyvilläni, että päiväkotimme on niin valveutunut. Kuten Cacciatore on kirjoittanut: "Hyvä seksuaaliterveyden perusta luodaan lapsuudessa, jolloin rakentuvat itsetunto, kehonkuva sekä asenteet itsensä suojaamiseen ja arvostamiseen. Lapset tarvitsevat seksuaalisuudelleen suojaa ja turvaa. Lasten oikeus kasvurauhaan ja koskemattomuuteen on kerrottava heille myös seksuaalisuuden alueella."

Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. Standardien mukaan, "Lapsi on seksuaalinen olento alusta asti, vaikka lapsen seksuaalisuus onkin hyvin erilaista aikuisen seksuaalisuuteen nähden, ilmenemismuotojensa, sisältönsä ja tavoitteiden suhteen. Eri ikäisillä lapsilla on erilaisia seksuaalisuuteen liittyviä käyttäytymistapoja, on lääkärileikkejä, ikätovereiden keskinäistä tutkimista, halu esitellä ruumiinosiaan ja katsella muiden ruumiinosia yms. Lapsen kysymyksiin seksuaalisuudesta tulisi vastata ikään nähden sopivalla tavalla ja tulisi osoittaa, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat myönteisiä. Siten lapsi oppii myönteistä suhtautumista kehoonsa ja oppii kutsumaan kehon osia niiden oikeilla nimillä. Samalla lapsi oppii, että on yksilöllisiä rajoja ja niitä on kunnioitettava. Kaikkein tärkeintä on se, että lapsi oppii asettamaan ja ilmaisemaan omat rajansa. Voit sanoa ei, voit pyytää apua!"

Mitä lapselle pitäisi kertoa seksuaalisuudesta?


THL:n ohjeessa s.38 eteenpäin on taulukko siitä, mitä eri-ikäisille 0-15-vuotiaille lapsille tulisi seksuaalisuudesta kertoa eri ikävaiheissa.

Cacciatore on kirjoittanut sivuillansa, että noin 2-vuotiaalle on luontevaa opettaa pimppi ja pippeli, kun he alkavat ymmärtämään tyttöjen ja poikien erot. 3-4 vuotias saattaa kosketella usein alapäätään, tällöin on syytä nätisti kertoa, että sitä voi tehdä yksin ollessa tai omassa sängyssä. 5-vuotias saattaa rakastaa alastomuutta. Tällöin tulisi keskustella siitä, missä on tapana olla alasti ja missä ei. Ja että oma keho on ikioma ja erityisen omia ja arvokkaita paikkoja ovat uimapuvun alla olevat paikat, niitä ei ole tapana kaikille näyttää. Ennen kouluikää myös lisääntyminen olisi hyvä kertoa ja kuinka suojautua ahdistavalta kosketukselta, oli sitten kyseessä lapsi tai aikuinen. 

Luennon jälkeen lainasin kirjastosta Maaret Kallion kirjoittamat kirjat Onnikujan kaverukset, joissa käsitellään mm. seksuaalisuuteen liittyviä asioita, mutta myös muita kuten adoptioon ja erilaisiin perheisiin liittyviä asioita. Ensimmäisellä lukukirjalla minua vähän kainostutti lukea "Pippeliprinssistä", mutta toisella kerralla se meni jo ihan hyvin. Kirjat auttavat keskustelun avauksessa ja mielestäni oikealla ja rehellisellä tavalla. Nyt tuntuu, että kirjojen jälkeen on helppo jatkaa totuudenmukaista ja faktapohjaista keskustelua lasten kanssa heidän ikäänsä sopivalla tasolla. Cacciatore sanoi, että jos jää odottamaan lapsen kysymystä, niin sitä ei välttämättä tule, vaan saattaa olla että hänet on jo nololla tavalla valistettu esimerkiksi kaveriporukassa. Lisäksi, jos itse aloitat keskustelun, niin olet pystynyt valmistautumaan keskusteluun, toisin kuin silloin kun kysymys heitetään ilmoille yllättäen. Suosittelen kirjoja keskustelun käynnistämiseksi!

Raisa Cacciatore on loistava luennoitsija, suosittelen hakeutumaan hänen luennolleen lastenkasvatusasioissa. Me hommattiin hänet paikallisten päiväkotien vanhempaintoimikuntien kanssa yhdessä luennoimaan kirkkosaliin, koska muita areenoita ei lähitienoilla ole. Luento oli menestys! Raisa Cacciatoren sivuilla on myös loistava seksuaalikasvatus-osio, josta saa hyviä vinkkejä perheen arkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...