torstai 3. maaliskuuta 2016

Harjoitus tekee mestarin

Practice makes perfect
Meidän 2-vuotias ei alkukaudesta ollut ollenkaan kiinnostunut luistelusta vaan ilmoitti topakasti että "Minä olen liian pieni".  Ja näinhän se on, 2-vuotias on mielestäni aika pieni luistelija. Hän halusi mielummin kiipeillä luisteluradan reunuksille kerääntyneissä lumikinoksissa, ja hyvä niin. Mihinkään ei ole kiire. 
Nyt kun pari kuukautta luistelukautta on mennyt ja hän on varovaisen uteliaasti lumikinoksesta isompien tyttöjen luistelua katsellut, tokaisi hän viikonloppuna: "Minäkin haluan luistella". Luistelun opettelu on huomattavasti helpompaa, kun harjoittelijalla itsellä on motivaatio ja innostus luisteluun. Niin me vetäistiin luistimet likalle jalkaan ja kypärä päähän ja hän köpötteli naama näkkärillä radalle. Isot siskot kävivät metsästämässä luistelutuen pikkusiskolle, ja siitä se lähti. Nyt 2-vuotias on mukana jäällä ja köpöttelee hyvin varovasti, mutta eteenpäin kuitenkin aputuen kanssa. Hän itse nauttii "luistelusta" hurjasti mikä on pääasia ja syy 2-vuotiaan luisteluun.



Miten opettaa lapsi luistelemaan?

Mielestäni nuo aputuet ovat hyviä luisteluharjoittelussa, koska tällöin lapsi ei voi olla velttona ja nojata aikuisen käsiin. Aputueksi sopii mikä tahansa lapsen korkuinen tuoli tai muu tuki. Olen nähnyt potkukelkkaa, pullokoreja ja Ikea:n tuoleja käytettävän.
Jostain luin, että harjoittelussa voisi myös tehdä niin, että aikuinen luistelee takaperin ja pitää molemmilla käsillä lapsen käsistä kiinni. Näin lapsi seisoo omilla jaloilla. Tämä tekniikka sopii ehkä sitten, kun lapsi ylipäätään pysyy edes vähän pystyssä luistimilla.

Luistelun oppimisessa ainut keino on toisto toisto toisto. Aluksi lapsi ei jaksa kovinkaan pitkään olla luistimilla. Tänä talvena olemme tehneet niin, että olemme ottaneet eväät mukaan luistinradalle. Välillä on pidettyä taukoa, on jopa otettu luistimet pois jalasta ja leikitty ja sitten otettu toinen tai kolmas setti luistelua. Tämä on toiminut meillä.

Tässä muutama pikkuniksi luisteluun:
- luistimet pitää olla oikean kokoiset ja kiristetty hyvin, mutta ei liian tiukalle.
- luistimet pitää olla tukevat, niin että nilkat pysyvät tukevasti suorassa.
- luisteluharjoittelussa tulee kuuma niin vanhemmalle kuin lapselle, joten sopiva ja joustava pukeutuminen kannattaa pitää mielessä
- temppuradat ja leikit ovat lapsista hauskaa ja näin luisteluharjoittelu, joka saattaa tuntua vaikealta unohtuu. Meillä on usein tennis- tai sählypallo mukana, jonka perässä lapset luistelevat. Lumikokkareista saatetaan tehdä pujottelurata tms. Kokkareet täytyy kuitenkin korjata pois pelin päätyttyä ettei joudu ongelmiin ratamestarin kanssa.
- aikuisen luistimet on myös hyvä olla kunnossa. Luistelin vielä viime vuonna lukioaikaisilla luistimilla. Raskauksien myötä jalka on kasvanut, joten luistimet olivat aivan liian pienet. Viime keväänä ostin uudet ja oikean kokoiset luistimet ja nyt ei ole jalkaa painanut eikä puristanut.


BySariKaariste blogissa on juttua heidän perheen luisteluharjoitusten etenemisestä.

Miten luistin sidotaan?

Tällaiset ohjeet saimme luistelukoulusta kaunoluistimen sitomiseen.

1. Ensimmäiset reikäparit sidotaan melko löysälle
2. Seuraavat nilkkaan asti kireälle
3. Nilkkaan tehdään solmu tai kaksoisnyöritys, jotta nauhat pysyvät kireällä
4. Varsi sidotaan jälleen löysästi. Luistimen reunassa ylhäällä varren ja säären väliin pitäisi mahtua  sormi luistimen ja jalan väliin
5. Nauhoja ei saa solmia nilkan ympärille, vaan nauhojen päät työnnetään luistimen suun sisälle. Näin toinen luistin ei tartu roikkuviin nauhoihin.

Onko teillä kokemuksia tai hyviä vinkkejä, miten opettaa lapsi luistelemaan?

4 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...