torstai 5. toukokuuta 2016

Illallinen pimeässä - dine in the dark

Eilen pääsimme mieheni kanssa kokemaan jotain hieman erilaista. Olimme saaneet lahjakssi "Illallinen pimeässä" -lahjakortin ja eilen illalla suuntasimme Katajanokan kasinolle appivanhempien ja mieheni tädin kanssa.

Upea Katajanokan kasino
Ennen illallisen alkua hovimestari kertoi ohjeita ja sääntöjä. Käsillä ei saa huitoa, pöydässä pitää istua rauhassa, jos vessahätä tulee, pitää nostaa käsi pystyyn yksin ei saa lähteä hortoilemaan. Rauhalliset ja hallitut liikkeet olivat ehdoton juttu, sillä illallinen syötiin tosiaan täysin pilkkopimeässä. Hovimestarilla oli pimeännäkölasit, joten hän näki omien sanojensa mukaan noin puoli metriä eteenpäin ja sai tarjoiltua pöytiin.


Legendaarisen kasinon aulassa vedettiin laput silmille ja muutaman hengen porukoissa lähdimme kuin "kaksi pientä elefanttia marssi näin" kohti illallissalia. Opas vei meidät pöytiin kädestä pitäen. Hän ohjasi kädellä tuolin selkämyksen ja kertoi ja pyysi tunnustelemaan missä ottimet ja lasit olivat.

Illan emäntänä toimi Kaisa, joka oli sokeutunut aikuisiällä. Ennen alkupalan tuloa saimme tehtäväksi tunnustella ja arvuutella erilaisia esineitä ja muotoja. Näin herättelimme aisteja ja aivoja siihen, että nyt piti pärjätä vaikka yksi aisti puuttuikin.




Olen itse kaikki ruokainen, joten pelkoja tai jännityksiä ruuan suhteen ei ollut, mutta kuulin jännittyneitä keskustelulja siitä, että mitä lautasalla tulee olemaan. Mitä jos on jotain eläviä yms.? Joitakin jännitti se, että illallinen toteutettiin yllätysmenuna eli meille ei kerrottu etukäteen ruuasta mitään, vaan tarkoituksena oli aistien avulla selvittää mitä ruoka oli. Kaikki nämä pelot ja jännitykset olivat turhia. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja sellaista joka varmasti maistui monelle. Alkuruoka oli kuitenkin malliltansa hankala ja se mätkähtelikin poskille ja nenään, kun en osannut yhtään hahmottaa ruokaa. Emännältä saimme hieman vinkkejä sokean ruokailusta, ja sitten pääruan osasinkin jo paremmin "lingota" lautaselta. Oli todella vaikea hahmottaa lautanen ja yrittää syödä haarukalla ja veitsellä. Useamman kerran suuhun sujahti tyhjä haarukka. Olin kuitenkin yllättnyt miten siististä sain syötyä. Mitään ei loppujen lopuksi ollut lautaselta tullut yli valkoiselle liinalle ja sylissäni oleva lautasliina oli aivan puhdas. Yhtään lasia en myöskään ollut kaatanut.



Ajantaju katosi kokoaan illallisella. En osannut arvioida yhtään kestikö ruokailu tunnin vai kolme. Oli rentouttavaa, että kännykät olivat kiellettyjä ja niitä ei kukaan räpläilly. Pilkko pimeässä siitä olisi jäänyt myös heti kiinni :) Toinen ihmetystä aiheuttanut juttu oli se, että en osannut yhtään arvioida annosten kokoa. Illallisen lopuksi valot laitettiin päälle ja saimme nähdä syödyt annokset. Ruokaillessa tuntui, että olisin "työskennellyt" jonkin ruoka-aineen kanssa pitkään ja se olikin aivan pieni juttu tosiasiassa.

Illallinen oli mielenkiintoinen kokemus ja sai pohdiskelemaan miltä tuntuisi menettää näkökykynsä. Emäntä Kaisa kertoi paljon elämästään ja häneltä sai kysellä asioita. Keskustelimme opaskoirista, opaskoiran koulutuksesta, nykyisestä teknologiasta ja sokeiden apuvälineistä, jotka ovat kehittyneet huomasti. Tunnelma oli rento. Kaisa oli todella positiivinen ja hauska ja sinut sokeutensa kanssa. Hän heitti vitsejä ja sai ihmiset nauramaan.

Vaikeinta illallisella oli sosiaaliset tilanteet. Illallisella oli useampi isompi porukka ja puheensorina oli välilllä melko kovakin. Oli vaikea aloittaa keskustelua omassa pöydässä, kun katsekontaktia ei saanut otettua. Vaati tietynlaista rohketta vain alkaa puhumaan tietämättä kuunteliko kukaan :) Vaistomaisesti sitä käänsi mukamas katseensa puhujaan ja nyökytteli pimeässä. Oli todella tärkeää, että aina kun homimestari saapui pöytään, hän ensiksi koski olkapäähän ja kertoi mitä oli tekemässä - tuomassa juomia, ottamassa astioita pois jne, muuten sitä olisi saattanut hätkähtää ja säikähtää.



Suosittelen kokeilemaan "Dine in the dark" - elämystä. Pienet lapset saattavat kokea tämän vähän hankalaksi ja voivat turhautua, mutta tämä on loistava kokemus aikuisille ja sopii loistavasti vaikka lahjaksi! Illallinen pimeässä järjestetään ainakin Helsingissä, Oulussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Turussa.

Lähtiessä nappasin mukaan esitteen, jossa kerrottiin "Mitä teet kun kohtaat näkövammaisen?, joka on Näkövammaisten keskusliitto ry:n julkaisu
- kun puhut sokealle, kosketa häntä olkapäälle tai kutsu nimellä, muuten hän ei tiedä että puhut hänelle
- kysy tarvitseeko hän apua, jos ei tarvitse älä tyrkytä apua
- voit opastaa sokeaa ojentamalla käsivartesi
- puhu suoraan sokealle, älä hänen oppaalle
- kerro sokealle esim. kaupassa, missä on jonon pää, jos käytössä on numerolaput, kerro sokealle mikä hänen numeronsa on
- kun osoitat esineitä, käytä sanoja oikealla, vasemmalla, edessä jne. Tuolla, ei kerro mitään sokealle

Oletteko kokeillut "Illallinen pimeässä" illallista?

Yesterday we had a chance to try "Dine in the dark". It was an interesting experience to eat in the total darkness. For a moment you felt what it is to be a blind. I recommend!

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...