maanantai 22. elokuuta 2016

Päivähoidon aloitus

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin meillä eletään jännittäviä aikoja. Viime viikolla kuopus 3-vuotta aloitti päiväkotiharjoittelun. Hän oli todella innoissaan asiasta ja synttärilahjaksi saatu Frozen-reppu oli jo monta viikkoa sitten pakattuna odottamassa. Päiväkotiryhmä ja aikuiset olivat hänelle osittain jo entuudestaan tuttuja, joka helpotti tietysti huomattavasti asiaa. Olimme myös käyneet edellisellä viikolla illalla päiväkodin pihalla leikkimässä ja "fiilistelemässä", mitä kaikkea pihalla voisikaan leikkiä. Katselimme vähän ikkunoista sisään ja juttelimme mitä missäkin huoneessa tehdään. Näin lapselle alkoi muodostua jo etukäteen kuva tulevasta eikä ensimmäiseen harjoitteluaamuun jäänyt niin paljoa kysymysmerkkejä.


Kuopuksemme on todella reipas ja puhelias, joten hän olisi jo ensimmäisenä päivänä halunnut jäädä yksin. Vaikka hän on todella reipas, olen melko varma, että jossain kohtaa tulee takapakkia, kun hän tajuaa, että hoitoon pitääkin mennä joka päivä. On toki hienoa, että hän rohkeasti lähtee leikkiin mukaan ja sai jo heti ensimmäisenä päivänä Frozen-huumaisen kaverin, jonka kanssa jutella Frozen juttuja ja lukea Frozen-kirjaa.

Päiväkotiharjoittelujaksot ovat todella yksilöllisiä ja niiden kesto vaihtelee varmasti hyvinkin laajasti. Jokainen perhe tietää ja tuntee lapsensa ja hänen tarpeensa. Meillä tutun paikan vuoksi olin kuopuksen mukana vain ensimmäisenä päivänä. Niin ja hän ehdottomasti halusi jäädä yksin päiväkotiin. Toisena päivänä hän jäi hetkeksi yksin ja kolmantena hieman pidempään. Tänään hän on jo yli lepohetken. Pikku hiljaa pidennän päiväkotipäivän pituutta, koska uuden opettelu ja totuttelu on varmasti pienelle raskasta. Tässä samalla rakennamme taaperolle ja koko perheelle uudenlaisia päivärutiineja ja aamurutiineja myös kotiin. Mitä aamulla kerkeää ja voi tehdä ennen lähtöä, mitä tulee tehdä ja mikä jätetään iltaan kun tullaan kotiin?

Päivähoidon aloitus on hyvin yksilöllinen juttu ja mielestäni on vaikea antaa mitään kaikkiin päteviä ohjeita. Meidän kolmesta lapsesta kaikilla on ollut hyvin erilaiset aloitukset. Osittain ikään liittyvine eroineen, mutta myös luonteeseen liittyviä eroja tietysti löytyy. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin se, että päivähoidon aloituksen voisi tehdä rauhassa ilman ulkopuolisia paineita töihin menemisestä tai muista aikatauluista. Näin vanhemmalla olisi aikaa olla mukana totuttelussa, jos lapsi niin tarvitsee. Mielestäni on tärkeää, että päivähoidon alkutaipaleella aamuisin on aikaa valmistautua hoitoon, keskustella, valita mieleistä unikaveria ja käydä läpi uutta asiaa ja uudenlaisen päivän kulkua. Kun päivähoitoon menemisestä on tullut rutiinia, voi rataksen tahtia kiristää ja aikataulua tiukentaa. Lapsen jännitys saattaa purkautua pukemisen yhteydessä esimerkiksi vääränä mekkovalintana tms. Mekon vaihdon yhteydessä otan lapsen hetkeksi syliin, keskustelemme ja käymme läpi, mistä kenkä tosiasiassa puristaa. Ja kyllähän me aikuisetkin tiedämme, että jos töihin on pukenut vaatteet joissa ei ole mukava ja itsevarma olla, niin sitä on koko päivän vähän alavireinen. Uskon, että tämä pätee myös lapsiin. Tänään mm. taapero halusi vaihtaa äidin valitseman hameen ja paidan mekkoon. Kun vaihto oli tehty, lähti lapsi hyvillä mielin pukemaan muita vaatteita päälle. Koska lapsellani on tärkeä päästä itse valitsemaan vaatteet, niin pyrin hommaamaan vaatekaappiin vain toisiinsa matsaaviä vaatteita. Vink vink! ;) Tottakai vanhempana sitä näkee, että milloin vaatteiden kanssa temppuilu on vain ajan peluuta, mutta tällöin lasta todennäköisesti jännittää päiväkotiin meno ja silloin on hyvä jutella siitä että mikä siinä menemisessä jännittää. Jos pukemisen kanssa temppuilu on toistuvaa, kannattaa siihen keksiä joku mieleinen rutiini. Valitaan vaatteet jo illalla yhdessä ja laitetaan odottamaan. Aamulla on helppo sanoa kiukun hetkellä, että "sinä itse valitsit nämä vaatteet". Ulkovaatekauden lähestyessä laitan yleensä lapsen ulkovaatteet jo valmiiksi eteisen lattialle odottamaan ja haalarin ympärille kokoan "ukkelin" lapaset lapasten kohdalla, kengät ja sukat jalkojen kohdalle. Näin lapsi näkee kokonaisuuden ja vanhempi ei unohda kiireessä esim. pipoa ;)

Lapselle on tärkeää mielestäni käydä läpi päiväkotipäivän kulkua. "Ensin ulkoilette, sitten on aamupiiri, sitten syötte, sitten on lepohetki ja sitten äiti tulee". Olen huomannut että lapselle on tärkeä tietää koska häntä tullaan hakemaan ja kuka tulee hakemaan. Päivähoidossa tietty rytmi toistaa itseään päivästä toiseen, joten lapsikin oppii tuntemaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Näin hän tietää ikävän tullessa, että kun syön ja lepäilen hetken, niin sitten äiti tulee. Se on monesta lapsesta varmasti lohduttavaa ikävän hetkellä.

Illalla meillä pötkötellään iltasadun jälkeen sängyllä ja varataa aikaa keskusteluille ja jutuille. Mielestäni on tärkeää, että päivän touhujen jälkeen rauhoitutaan ja ollaan hetki tekemättä mitään.  Kun vieressä ei ole ulkoisia virikkeitä, niin lapsi yleensä alkaakin kertomaan päivän kulusta. Saatan esittää muutamia kysymyksiä, mutta monesti lapset kertovat itse mielessä olevia asioita - iloisia ja vähemmän iloisia. Mieltä painavat asiat selvitetään ja jutellaan auki, jotta on hyvä mennä nukkumaan levollisin mielin.  Päivän hyville jutuille vähän kikatetaan, lopuksi halataan ja pusutellaan! Siitä on hyvä jatkaa seuraavaan päivään!

Tsemppiä kaikille pienille ja suurille uuteen elämänvaiheeseen!

Haluatko saada vinkkejä kivoista lapsiperhetapahtumista?
Seuraa blogiani facebookissablogit.fi instagramissa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...